Miten iho toimii?
Iho on kehon suurin elin, ja sillä on monia tärkeitä tehtäviä. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on suojata meitä infektioilta ja vaarallisilta kemikaaleilta. Terve ihon suojakerros on ratkaisevan tärkeä tämän tehtävän hoitamisessa. Iholla on hämmästyttävä kyky korjata itseään ja useimmissa tapauksissa kyse on siitä, että iholta poistetaan kaikki sinne kuulumaton, jotta iho saa edellytykset parantua. Iholle tulisi välttää tarpeettomia lisäaineita, kuten esimerkiksi säilöntäaineita ja hajusteita.
Ihon kolme kerrosta
Iho koostuu kolmesta kerroksesta. Näitä kutsutaan epidermiksiksi (orvaskedeksi), dermaksi (verinahaksi) ja hypodermiksi (ihonalaiskudokseksi). Jokainen kerros koostuu useista osakerroksista, ja eri kerrokset ovat rakenteeltaan erilaisia sekä koostuvat erilaisista kudostyypeistä ja soluista.
Epidermis
Epidermis on peitetty rasvalla (lipideillä) ja vedellä, jotka yhdessä muodostavat suojaavan kalvon (hydrolipidikalvon). Hydrolipidikalvo auttaa pitämään ihon kimmoisana ja tarjoaa myös lisäsuojaa bakteereita, viruksia ja sieniä vastaan. Talin ja hikirauhasten eritteet ylläpitävät hydrolipidikalvoa. Epidermis koostuu keratinosyyttisoluista viidessä kerroksessa. Solut muodostuvat epidermiksen sisimmässä kerroksessa ja siirtyvät elinaikansa aikana kohti ihon pintaa. Matkan aikana solut muuttuvat ja kypsyvät, mitä kutsutaan keratinisaatioksi eli sarveistumiseksi. Keratinisaatio on se, mikä erottaa eri kerrokset toisistaan.
Dermis
Dermis koostuu sidekudoksesta ja säikeistä sekä proteiineista (kollageenista & elastiinista), jotka edistävät ihon kimmoisuutta ja lujuutta. Kimmoisten säikeiden määrä vähenee iän myötä, mikä johtaa siihen, että iho menettää napakkuuttaan ja ryppyyntyy. Auringonsäteet voivat vahingoittaa säikeitä ja vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Dermiksessä on myös hikirauhasia, talirauhasia, verisuonia, tuntoelimiä ja karvatuppeja. Kosketuksessa tieto siirtyy dermiksestä aivoihin hermojen kautta. Verisuonet kuljettavat ravintoa ja poistavat jätteitä. Dermiksellä on vahva rakenne, joka suojaa kehoa iskuilta, ja sidekudos auttaa haavoja paranemaan.
Hypodermis
Hypodermis on ihon sisin ja paksuin kerros, joka koostuu verisuonista ja sidekudoksesta, jossa on rasvasoluja. Rasvasolut ovat kehon energiavarasto ja auttavat säätelemään kehon lämpötilaa sekä vaimentamaan iskuja. Kuinka paljon rasvaa meillä on hypodermiksessä riippuu geeneistämme. Tämän ihokerroksen paksuus voi vaihdella paljon. Laihalla henkilöllä hypodermis voi olla 2-10 mm paksu ja paljon rasvaa omaavalla henkilöllä se voi olla 10cm paksuinen.
Miksi se on niin tärkeä terveydellemme?
Epidermiksen sisintä kerrosta kutsutaan kasvukerrokseksi (stratum basale), ja siellä muodostuvat keratinosyytit. Kasvukerroksessa on solukerros tiheästi kasvavia tiilimäisiä keratinosyyttejä. Seuraavaa kerrosta kutsutaan okasolukerrokseksi (Stratum spinosum), ja siellä keratinosyytit muodostavat keratiinia, joka on proteiinikuitu ja saa ne näyttämään piikkimäisiltä/ulokkeisilta.
Seuraavaa kerrosta kutsutaan jyväiskerrokseksi (Stratum granulosum), ja siellä keratinisaatio alkaa. Keratinosyytit muodostavat jyviä, jotka muuttuvat keratiiniksi ja lipideiksi. Epidermiksen toiseksi ulointa kerrosta kutsutaan kirkkaaksi kerrokseksi (Stratum Lucidium); täällä solut ovat litistyneitä ja tiiviisti pakkautuneita, mikä tekee niistä vaikeasti erotettavia.
Epidermiksen viimeistä ja ulointa kerrosta kutsutaan sarveiskerrokseksi (Stratum Corneum); täällä on noin kaksikymmentä kerrosta kuolleita ihosoluja, mutta tämä vaihtelee kuitenkin kehonosan mukaan. Alttiina oleva iho, kuten esimerkiksi jalkapohjissa, saa paksun sarveiskerroksen ja kovettumia voi esiintyä. Vähemmän alttiilla ihoalueilla, kuten esimerkiksi silmäluomissa, on ohuempi sarveiskerros.
Sarveiskerroksessa on myös hikirauhasten huokosia ja talirauhasten aukkoja. Sarveiskerroksen solut pysyvät yhdessä ja sitoutuvat toisiinsa lipidien avulla. Lipidit ovat tärkeitä terveen ihon ylläpitämiseksi, koska ne rakentavat ihon suojamuuria ja sitovat kosteutta. Jos lipidejä ei ole riittävästi, iho voi kuivua ja tuntua kireältä ja karhealta.
Sarveiskerros suojaa ulkoisilta tekijöiltä, kuten esimerkiksi kylmyydeltä. Kuolleet solut kuluvat hitaasti pois prosessissa, jota kutsutaan hilseilyksi (deskvamaatioksi). Hilseilyn aikana poistuvat solut korvautuvat uusilla soluilla. Solun elinikä on noin 4-6 viikkoa. Keratinosyytin matka kasvukerroksesta sarveiskerrokseen kestää noin kolme viikkoa, ja sen jälkeen se viipyy sarveiskerroksessa noin 2 viikkoa ennen kuin kuluu pois.