Miten iho toimii?

Iho on kehon suurin elin, ja sillä on monia tärkeitä tehtäviä. Yksi tärkeimmistä on suojata meitä tulehduksilta ja vaarallisilta kemikaaleilta. Terve ihon suojakerros on ratkaisevan tärkeä tämän tehtävän hoitamisessa. Iho pystyy uskomattoman hyvin korjaamaan itseään ja useimmissa tapauksissa kyse on siitä, että poistetaan se, mitä iholla ei pitäisi olla, jotta sillä on edellytykset parantua. Iholle kannattaa välttää tarpeettomia lisäaineita, kuten esimerkiksi säilöntäaineita ja hajusteita. 

Ihon kolme kerrosta

Iho koostuu kolmesta kerroksesta. Ne ovat epidermis (orvaskesi), dermis (verinahka) ja hypodermis (alusihokudos). Kukin kerros koostuu useista alakerroksista, ja eri kerrokset ovat rakenteeltaan erilaisia sekä koostuvat erilaisista kudostyypeistä ja soluista.  

Epidermis

Epidermis on peittynyt rasvasta (lipideistä) ja vedestä, jotka yhdessä muodostavat suojaavan kalvon (hydrolipidikalvon). Hydrolipidikalvo auttaa pitämään ihon kimmoisana ja toimii myös lisäsuojana bakteereja, viruksia ja sieniä vastaan. Talin- ja hikirauhasten erite ylläpitää hydrolipidikalvoa. Epidermis koostuu keratinosyyttisoluista viidessä kerroksessa. Solut muodostuvat Epidermiksen sisimmässä kerroksessa ja siirtyvät elinkaarensa aikana kohti ihon pintaa. Matkalla solut muuttuvat ja kypsyvät, ja tätä kutsutaan keratinisaatioksi eli sarveistumiseksi. Keratinisaatio on se, mikä erottaa eri kerrokset toisistaan. 

Dermis

Dermis koostuu sidekudoksesta ja säikeistä sekä proteiineista (kollageeni & elastiini), jotka edistävät ihon kimmoisuutta ja lujuutta. Kimmoisia säikeitä on iän myötä vähemmän, mikä johtaa siihen, että iho muuttuu vähemmän kimmoisaksi ja ryppyisemmäksi. Auringonsäteet voivat vaurioittaa säikeitä ja vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Dermis sisältää myös hiki- ja talirauhasia, verisuonia, tuntoaistimuksia välittäviä rakenteita ja karvatuppia. Kosketettaessa tieto välittyy dermiksestä aivoihin hermojen kautta. Verisuonet kuljettavat ravintoa ja poistavat kuona-aineita. Dermiksellä on vahva rakenne, joka suojaa kehoa iskuilta, ja sidekudos auttaa haavoja paranemaan.   

Hypodermis

Hypodermis on ihon sisin ja paksuin kerros, joka koostuu verisuonista ja sidekudoksesta, jossa on rasvasoluja. Rasvasolut ovat kehon energiavarasto ja auttavat säätelemään kehon lämpötilaa sekä vaimentamaan iskuja. Se, kuinka paljon rasvaa meillä on hypodermiksessä, riippuu geeneistämme. Tämän ihokerroksen paksuus voi vaihdella paljon. Laihallakiläisellä henkilöllä hypodermis voi olla 2-10 mm paksuinen, ja henkilöllä, jolla on paljon rasvaa, se voi olla 10cm paksuinen.  

Miksi se on niin tärkeä terveydellemme?

Epidermiksen sisintä kerrosta kutsutaan kasvukerrokseksi (stratum basale), ja täällä syntyvät keratinosyytit. Kasvukerroksessa on tiheästi kasvavista tiilimäisistä keratinosyyteistä koostuva solukerros. Seuraavaa kerrosta kutsutaan piikkisolukerrokseksi (Stratum spinosum), ja juuri täällä keratinosyytit tuottavat keratiinia, joka on proteiinisäie ja antaa niille piikikkään/tappimaisen ulkonäön.

Seuraavaa kerrosta kutsutaan jyväiskerrokseksi (Stratum granulosum), ja täällä keratinisaatio alkaa. Keratinosyytit tuottavat jyväsiä, jotka muuttuvat keratiiniksi ja lipideiksi. Epidermiksen toiseksi viimeistä kerrosta kutsutaan kirkkaaksi kerrokseksi (Stratum Lucidium); täällä solut ovat litistyneet ja tiiviisti pakkautuneet, minkä vuoksi niitä on vaikea erottaa.

Epidermiksen viimeistä ja ulointa kerrosta kutsutaan sarveiskerrokseksi (Stratum Corneum); täällä on noin kaksikymmentä kerrosta kuolleita ihosoluja, mutta tämä vaihtelee kuitenkin kehonosan mukaan. Alttiina oleva iho, kuten esimerkiksi jalkapohjien iho, saa paksun sarveiskerroksen, ja siihen voi muodostua kovettumia. Vähemmän alttiissa kohdissa, kuten esimerkiksi silmäluomissa, sarveiskerros on ohuempi.

Sarveiskerroksessa ovat myös hikirauhasten huokoset ja talirauhasten aukot. Sarveiskerroksen solut pysyvät yhdessä ja sitoutuvat toisiinsa lipidien avulla. Lipidit ovat tärkeitä terveen ihon ylläpitämisessä, koska ne rakentavat ihon suojakerrosta ja sitovat kosteutta. Jos lipidejä ei ole riittävästi, iho voi kuivua ja tuntua kireältä ja karhealta.

Sarveiskerros suojaa ulkoisilta tekijöiltä, kuten esimerkiksi kylmyydeltä. Kuolleet solut kuluvat hitaasti pois prosessissa, jota kutsutaan hilseilyksi (deskvamaatioksi). Hilseilyn aikana poistuvat solut korvautuvat uusilla soluilla. Solun elinikä on noin 4-6 viikkoa. Keratinosyytin matka kasvukerroksesta sarveiskerrokseen kestää noin kolme viikkoa, ja sitten se viipyy noin 2 viikkoa sarveiskerroksessa ennen kuin kuluu pois.